Vastaus on juuri niin hyvä kuin on kysymyskin

Ruotsin kielessä on hyvä sananlasku: ”Som man frågar, får man svar”. En ole löytänyt tähän hyvää käännöstä, mutta jos tiedät vastaavan sananlaskun suomeksi, olisi kiva kuulla. Lähinnä tätä on ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. Tällä sanalaskulla tarkoitetaan lähinnä sitä, että tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän, eli jos olet muille kiltti, niin sinullekin ollaan kilttejä.

Näin tutkijana ja ammattikyselijänä tuo ruotsinkielinen sanalasku herättää tosi tärkeitä mielikuvia siitä, miten kriittistä on osata kysyä oikein ja oikeita asioita. Niin ihmiset vastaavat kuin heiltä kysytään! Tässä kiteytyy koko tutkimuskysymysten laatimisen problematiikka.

Ei ole aivan samantekevää, miten sanansa asettelee. Jos kysyt vaikeasti ja moniselkoisesti, saat vastauksia, joita et osaa tulkita ja silloin tutkimuksesi epäonnistuu. Miten tulkita tuloksia, jos kysymykset ovat niin moniselitteisiä, että joku vastaa jotain ja joku toinen aivan jotain muuta.

Toisaalta jos kysyt itsestäänselvyyksiä, mitä teet tiedolla, jonka yleisesti ottaen sinun pitäisi tietää kysymättäkin?

Siis laadi helppotajuisia ja yksinkertaisia kysymyksiä – ne myös houkuttelevat vastaamaan paremmin kuin pitkät ja monipolviset kysymykset, joissa on paljon selityksiä mukana. Äläkä kysy mitään epärelevanttia ”varmuuden vuoksi”, vaan mieti mitä todella tarvitset tietää ja silloin saat haluamasi tiedon. Sen lisäksi, että vastaajien täytyy osata vastata kyselyyn, heidän täytyy myös jaksaa ja haluta vastata kyselyyn!

Jotta kysymykset olisivat yhteismitallisia eli kaikki vastaajat ymmärtävät kysymykset mahdollisimman paljon samalla tavalla ja vastaavat niihin arvioiden samoilla perusteilla esim. väittämiin, täytyy kysymysten olla yksinkertaisia, tarkoituksenmukaisia ja täsmällistä selkokieltä. Vältä hienoja sivistyssanoja tai ammattitermejä – ja varsinkin kankeaa kapulakieltä!

Yksinkertaisuuden vaatimus koskee myös kysymysten pituutta: hyvä kysymys on aina kohtuumittainen!

Hyvä nyrkkisääntö on aloittaa lomake helpoilla kysymyksillä ja lähteä sen jälkeen johdattamaan vastaajaa itse aiheeseen, sitten pikkuhiljaa syventää ja tarkentaa aiheen käsittelyä täsmäkysymyksillä. Kyselyyn on myös helpompaa vastata, kun kysymykset ovat loogisessa järjestyksessä ja eri aihe-alueita käsitellään selkeinä kokonaisuuksina.

Kysymykset on hyvä laatia myös vaihtelevasti käyttäen erilaisia kysymystyyppejä, jotka auttavat hahmottamaan kysymyksen ydintä ja samalla ne selkeyttävät vastaajan mielikuvaa siitä mitä ollaan kysymyksellä hakemassa. Myös ohjeistusta voidaan käyttää selittämään esimerkiksi erilaisten asteikkojen käyttöä tai täsmentämään jotain termiä, jotta kaikki vastaajat tulkitsevat termin samaan tapaan.

Ohjeita ja kysymyksiä laatiessa varo kuitenkin johdattelemasta vastaajaa. Kysymyksenasettelu voi olla johdatteleva, jos kysymykseen sisällytetään ohjaavia sanavalintoja, kuten mielipiteitä tai arvolatauksia tai oletuksia johonkin tiettyyn suuntaan. Älä ennakoi mitä vastaaja vastaa ja tee kysymystä, joka tukee tätä ennakkoasennetta – silloin johdattelet ja pilaat tutkimuksesi.

Hyvä tutkija osaa ottaa laaja-alaisesti huomioon vastaajien ajan, halun ja taidot vastata kyselyyn. Silloin lomakkeen huolellinen suunnittelu ja testaaminen vaikuttavat ratkaisevasti tutkimuksen onnistumiseen.

Kysy hyvin ja saat hyviä vastauksia!